Kristallikehto-Antti Railio

Aattoilta yöhön saa, mutta silmiin eivät toisiaan katsomaan Kaksi pysty vieläkään toinen pidättelee kitkerää kyyneltään Orjantappuroiden alla Yksin anteeks antamalla Ei voi raunioista uutta rakentaa. Toinen haavoitti kai toista, tänään sielun ikkunoista syöksee talvi yöhön tulta valkeaa. Vierelle jää syliin tummuvan ehtoon. Nuku, kallista pää kanssain kristallikehtoon. Tämä yö haavat voi parantaa lupaukset lunastaa kaiken uudeksi tehdä ja armahtaa. Takaa vuosien ei saa tukahtumaan muistojaan kumpikaan. Siivet piirsi nietokseen mutta kauas eivät kantaneet haljenneet. Turhaan etsii lohdutusta sydän tervahaudanmusta kirkkainpana juhlayönä maailman. Jos ääneen sanottua voisi toiveen nöyrän, ehkä soisi enkelkuoro kanssa huudon hienoimman Vierelle jää syliin tummuvan ehtoon. Nuku, kallista pää kanssain kristallikehtoon. Tämä yö haavat voi parantaa lupaukset lunastaa kaiken uudeksi tehdä ja armahtaa. Vielä aamuun on aikaa Läpi ikkunan luo hanki valoaan. Vierelle jää syliin tummuvan ehtoon. Nuku, kallista pää kanssain kristallikehtoon. Tämä yö haavat voi parantaa lupaukset lunastaa kaiken uudeksi tehdä ja armahtaa. Vierelle jää syliin tummuvan ehtoon. Nuku, kallista pää kanssain kristallikehtoon. Tämä yö varjot voi karkoittaa alusta aikanaan saamme uudestaan alkaa ja armahtaa.